Petu

Oma valokuva
Tampere, Finland
Parikymppinen Tamperelainen selittää elämästään. Siihen kuuluu kaikenlainen sekoilu, valokuvaaminen, lisää sekoilua ja temmellystä kaveriporukan kesken. Ongelmia tuottaa teatteriopinnot, keliakia ja ylimääräiset "nyt napsahti Juhaa leukaan" -vahingot, eikä kummilta päähänpistoilta voi koskaan välttyä.

torstai 25. syyskuuta 2014

Jokaisell' on oikeus haluta muutosta.

Me ollaan koulussa näyttämötyöntunneilla pidettu palopuheita, a.k.a puhuttu aiheesta joka saa meidät ärsyyntyyn. Roskaaminen, huono kasvatus, liian lyhyet vankeustuomiot, lääkkeillä potilaiden turruttaminen, rakkaus ja dokumentit.
Ollaan kuultu, puhuttu ja pohdittu mitä minä voin tehdä?
Samalla oon kärsiny helvetillistä stressiä larpeista ja kaikesta mitä pitää tehdä. Mulla on niin paljon tekemistä, että kyyneleitäkään ei oikein ehtis nyt.

Vietin viime viikonlopun Elmon luona Hämeenlinnassa, ja larppipropit kuitenkin etenee mukavasti, kuten tää Villisilmän metallinen kenkä.







Nyt on aika larppisuunnittelulle - jälleen

perjantai 19. syyskuuta 2014

Edelleen poliittinen ja vitun korrekti.

Nyt teen päivityksen leikkien, että se olis ihan peruspuuhaa. Leikitään, etten oikeesti oo kirjaimellisesti unohtanu koko blogia ja noin. Syyskuu nimittäin on mennyt kummasti. Se on vaan juossut eteenpäin helvetin lujaa.
Mä käyn koulua.
Mä reenaan.
Mä larppaan.
Mä oon täyttäny koko kalenterin ens vuoden puolelle asti larpeilla, mutta jostain syystä se ei haittaa yhtään. Se porukka on muodostunu melkein perheeks ja ne ihmiset on tärkeitä. Ihan niin kun mun koulun ryhmäkin alkaa jo olla jotain uskomatonta.

Ensinnäkin, oltiin mökillä. Syyskuun ekana viikonloppuna siis. Oon erittäin pettyny harmistunu vittuuntunu paskahalvauksen saanut etten tajunnut ottaa kameraa mukaan sinä yönä kun oli tuulastuskisat. Tietysti sinä yönä taivasta valasi mielettömät revontulet, järvi oli tyynempi kun peilityyni ja kuu valasi kaiken.



Mummonkäsi.



Semisti vinossa meidän savusaunan laituri...



"Ei sieltä mitään mustikkaa enää syyskuussa saa."




Joten hiibasin yhden viikonlopun onnellisena mökillä. Se on mun paikka, siellä on parasta.
Sen lisäksi syyskuuta on valottanu larppiporukka ja (en myönnä tätä...) äkkipäätyminen Traconiin.




Samaisena viikonloppuna pidettiin kevyesti myöhästyneet Venetsialaiset siirtolapuutarhalla. Lyhtyjä, kynttilöitä, nuotio ja hyvää musiikkia - seurasta puhumattakaan.



Kuvien laatu saattoi ehkä hivenen laskea illan mittaan...


Eikä pidä unohtaa ihania muita iltoja ja hetkiä ja tuokioita, joista vaan niin harvoista on kuvia.




Ihanaa ei-älypuhelin laatua..

Nimet on väärissä pulloissa. Hessu ei juo Zeroo, enkä mä normaalia Colaa.

Yritän aktivoitua tällä saralla nyt.

Kiasmasma.

Mun ja Anskun retkeily Helsingissä ei koskaan pysy normaalin rajoissa. Sen näkee seuraavista.
















Koska kolme on normaali.

Maltaaaaaaaaaaa...
Huh mikä reissu. Päivisin varjossa oli aina yli +40 astetta. Ruoka oli hyvää ja italialaista. Gluteenitonta ruokaa oli paljon ja helposti saatavilla, siitä juttua sitten toisessa blogissakin.
Kuvat kertoo kyllä enemmän kun tuhat sanaa.

Aamulla kuudelta Helsinki-Vantaa.


Ensimmäinen päivä Maltalla, pitkien päiväunien jälkeen.


Alkoholi oli halpaa ja sitä nautittin sopivassa määrin ja kerran liikaa.


Sunnuntai-iltana lähettiin Siljan kanssa viini-festivaaleille.






 Siljan paikalliset kaverit vei meitä laittomalle turistimatkalle.











Meriunti hoitui luolassa.

Epäaidot turistit piiloutu salaiseen luolaan eväsretkelle.